20/03/2012

Äidin "uusi harrastus"



Yhtäkkiä iski tavaton halu piirtää elävää mallia. Viime kerrasta onkin vuosia aikaa - silloin minulla oli työhuone Helsingin Tapanilassa. Vietin pitkän tovin googlaillen, ennen kuin löysin sopivalta vaikuttavan paikan missä piirtää. Melkein ehdin jo luovuttaa, mutta en voinut uskoa, ettei tällaisessa kaupungissa olisi mahdollisuutta mallipiirustuksen harrastamiseen.

Maanantai-illan sitten koittaessa ajattelin jo, etten menekään. Otin kuitenkin härkää (pyörää) sarvista ja karautin hämärtyvän kaupungin läpi piirustuspaikalle. Onneksi on Googlen street view, mistä olin katsonut, miltä rakennus näyttää. Hämärässä en varmaan muuten olisi löytänyt perille. Sisäpihalla oli muitakin osallistujia menossa sisään, joten sain selville mistä ovesta pitää mennä.

Avatessani piirustus"luokan" (eli ilmeisesti taiteilijan=opettajan oman työhuoneen) oven tuli heti kotoisa olo. Taisin olla pari minuuttia myöhässä ja monet olivat jo virittäneet paperinsa telineille ja heiluttelivat hiiliään innostuneina. Ihana sekalainen joukko piirtäjiä! Tunnit on tarkoitettu kaikentasoisille tekijöille, enkä halunnutkaan mihinkään huipputaiteilijoiden pariin tuhertamaan monen vuoden tauon jälkeen.

Alku oli todella huvittavaa. Opettajana oli kolme-nelikymppinen mies, jolle huikkasin muutaman kysymyksen, kuten: "Onko täällä jotain sääntöjä? Piirränkö koko mallin vai vain osan, vai välitätkö sinä mitä teen?" Opettaja vastasi, että sääntöjä on ja kyllä hän välittää. Hän tuli opastamaan, eikä siinä vaiheessa kysynyt ollenkaan, että olenko aikaisemmin piirtänyt. Sain pidätellä naurua, kun hän näytti, että miten hiiltä pidetään kädessä ja pyysi minua mm. piirtämään ympyröitä paperille. En kehdannut kuitenkaan sanoa mitään, tunnillehan tässä oltiin tultu. Ja kun piirtämisestä tosiaan oli ikuisuus, oli simppeli kertaus ihan paikallaan. Opastuksensa lopuksi opettaja kysyi: "Now, do I care?" Opetus kuitenkin haukkasi melkoisen osan kahden tunnin ajasta, joten oma piirustukseni jäi todella keskeneräiseksi. Mutta oli aivan mainiota, kiittelin itseäni koko kotimatkan, että olin uskaltautunut menemään!


Francis O'Neill - Life Drawing in Oxford

18/03/2012

Levoton mekko



Törmäsin Thoughts, Specks & Keepings -blogissa (joka on minusta oudon kiehtova) tähän Cacharel-merkin mekkoon. Jostain syystä ihastuin siihen heti ja mekko jäi kummittelemaan päähäni. Täytyy kai ottaa kangasväripurkki esiin ja ruveta miettimään, minkä rievun kaapista uhraisi. Lopputulos tuskin on yhtä hieno, mutta aina voi yrittää.

15/03/2012

Unikarhut ja nuken nuorennusleikkaus



Ostin jokin aika sitten Ikean löytönurkasta pussilakanasetin, jonka hintalapussa alennetun hinnan syyksi ilmoitettiin se, että se oli ollut näytelakanana. Kun olin pessyt lakanan ja olimme taittelemassa sitä, huomasin sen yläreunassa pienen repeämän. No ei se mitään, lapsi käyttää vielä pitkään pientä peittoa ja ompelinkin kankaasta eilen pienen pussilakanan. Materiaaliahan jäi vielä paljon ja ompelin samantien kaksi "unikarhua" lakanan kuvioista, tarkoituksenani antaa ne viikonloppuna lahjaksi eräille lapsille. Tyttäremme otti nallukat kuitenkin välittömästi niin innokkaasti omiin hoiviinsa, että täytyy ommella uudet lahjakarhut. Toisella puolella karhu nukkuu ja toisella on hereillä.


Kirpparilta aikoinaan hankittu nukke on lapselle äärimmäisen tärkeä ja usein hän nukahtaa nukkea tai ankkaansa, tai molempia, rutistaen. Nukke ei ollut ihan elämänsä kunnossa enää ostettaessakaan, mutta nyt se viimeistään kaipasi freesimpää ilmettä. Ompelin asuun taakse vetoketjun, joten sen voi välillä pesaista.





Olipa muuten ihanaa ommella pitkästä aikaa!

14/03/2012

ABC's and 123's






Oxfordin Blackwell's on yksi maailman vanhimmista kirjakaupoista. Mieheni on lukutoukka, eikä hän tietystikään pane pahakseen, että Englanti on oikea lukijan aarreaitta. Viime viikonloppuna kävimme kaupungilla kiertelemässä ja pistäydyin nopeasti Blackwell's Art & Poster Shopissa. Mitä kaikkea ihanaa siellä olikaan... Jouduin hieman hillitsemään itseäni. Nappasin mukaan kuitenkin mainiot isot aakkos-/eläinkortit, jotka luonnollisesti ovat englanninkieliset. Toistaiseksi niiden avulla harjoitellaan eläimiä suomeksi, mutta tulevaisuudessahan ne toimivat sekä kirjainten että englannikielisten sanojen opettelussa. Väriäkään näistä Eric Carlen kuvituksista ei ikinä puutu.

Kartutin myös Charley Harper -kokoelmaamme hauskalla numerokirjalla. Lapsesta on tällä hetkellä kiva osoitella kaikenlaisista kuvista yksityiskohtia äidin ja isän toistellessa samoja sanoja loputtomiin. Lisäksi ostin isoja eläinaiheisia tarroja, joilla voi koristella lapsenhuoneen seiniä pitäen vuokranantajan samalla tyytyväisenä. Täällä asunnon kunnosta ollaan erityisen tarkkoja - yhtään ylimääräistä koukkuakaan ei saa seiniin naputella. Johtunee siitä, että rakennus on vain muutaman vuoden vanha ja sen takia se halutaan pitää mahdollisimman pitkään edustavassa kunnossa. Siisteys ei meitä tietystikään haittaa, eikä nyt olisi intoakaan remontoinnille tms. suuremmille sisustusprojekteille.

13/03/2012

Liitutaulu

Olimme maalanneet lapsen huoneeseen kokonaisen seinän koulutaulumaalilla ja sen ja puolapuiden jättäminen Suomen kotiin (joka laitettiin vuokralle) harmitti melkoisesti. Niinpä muuttopuuhien lomassa sudimme mdf-levyn liitutauluksi ja töpöttelimme vielä yläreunaan kirjaimet ja numerot. Puolitoistavuotiaamme on aakkosista ja laskemisesta aika kiinnostunut ja osoittelee kirjaimia huudellen toisinaan "Teee! Kooo! Peee!"

Ne puolapuut kismittävät vähän edelleen, ne olivat tytön mielestä niin ihanat ja hän kiipesi ne ihan ylös asti niin, että pää osui kattoon. Tulipa vielä itsenäisesti alaskin. Ne olivat vanhat koulun liikuntasalin puolapuut ja ostimme ne netin kautta jonkun miekkosen autotallista kuljeksimasta pilkkahintaan, 40 eurolla.





Kuvan tuolin nappasin Suomesta kierrätyskeskuksesta, pahvinen maatila on Calafantin.





11/03/2012

Hups, kevät tuli!

Täällä ollaan, mutta missä? Blogitoiminta jäi väkisinkin pienelle tauolle, kun päätimme yhtäkkiä muuttaa Englantiin ja hypätä keskitalvesta suoraan ruohonvihreään ja kukkivaan kevääseen! Luvassa siis todennäköisesti enemmänkin maisema- ja arkkitehtuurikuvia sekä muuta uuden kotipaikan ihastelua, kuin ompelu- ja sisustusprojekteja.